"Soiden ritari"
Sain vaihtaa Ainolta tämän upean atc-kortin. Siinä on niin paljon upeita yksityiskohtia ja asioita. Nuo oikeat kuivat ruskan lehdet tuovat siihen omaa karua kauneuttaan. Minuun kolahti tämä kortti koska se toi mieleeni pari runoani. Runot ovat kylläkin aika synkkiä, mutta jostain sielun syövereistä ne aikoinaan vain putkahti, vaikkakaan en ole mielestäni mitenkään synkistellyt.
Laitan runot tähän luettavaksesi...
Kiitos Aino kun raaskit vaihtaa minulle tämän kortin vaikka se oli sinulle itsellesikin rakas kortti!
"Sonja suotar"
Niin kaunis
niin hauras
kuin veteen piirretty viiva
sammalen kosketus posken alla
kun käy levolle suon pimeyteen.
Äiti maa nielaisee hitaasti
tahtomattaan
kunnes katoaa
osaksi hänen valtakuntaansa
tuo kaunis ja surullinen
lahjoittaa hän rujon ulkokuoren
ja sielunsa kauniin
syvyyksiin ikuisiin
ja sanoo;
Näyttäydyn vain usvan takaa
suonsilmä on kotini
ja Äitimaa kehtoni.
Tiedän monta tarinaa,
monta salaisuutta kertomatonta.
Mietteliäänä vaivun takaisin harson taa,
usvaan katoan
kunnes tulen jälleen,
näyttäydyn uudessa valossa.
Monta tarinaa kertomatonta...
- 1.10.2012 Susanna -
"Korppi ja ratsastaja"
Kuunkajo paljastaa uljaan siluetin kalpeaa pintaansa vasten.
Hallava hevonen, selässään ratsastaja metsälammen rannalla
korskuen lyö kavioita routaiseen maahan,
odottaen kiivaasti jotain.
Vaitonainen mies istuu hiljaa satulassaan.
Usva laskeutuu olkapäille vahvoille kuin hopeinen viitta.
Musta lintu rikkoo hiljaisuuden.
Se vavahduttaa hevosta ja heijastuu kuutamo sen silmistä.
Metsälampi alkaa jäätyä ja taas on hiljaista.
Hän ei saapunut kohtaamispaikkaan, niin luulee,
mutta pinnan alla vajoaa kalpeat kasvot,
veden viemät.
Etkä koskaan saa tietää
kuinka paljon kaipausta jää lammen syleilyyn.
"Kunpa olisit tullut hetkeä aiemmin", laulaa korppi rantakivellä...
Niin kaunis
niin hauras
kuin veteen piirretty viiva
sammalen kosketus posken alla
kun käy levolle suon pimeyteen.
Äiti maa nielaisee hitaasti
tahtomattaan
kunnes katoaa
osaksi hänen valtakuntaansa
tuo kaunis ja surullinen
lahjoittaa hän rujon ulkokuoren
ja sielunsa kauniin
syvyyksiin ikuisiin
ja sanoo;
Näyttäydyn vain usvan takaa
suonsilmä on kotini
ja Äitimaa kehtoni.
Tiedän monta tarinaa,
monta salaisuutta kertomatonta.
Mietteliäänä vaivun takaisin harson taa,
usvaan katoan
kunnes tulen jälleen,
näyttäydyn uudessa valossa.
Monta tarinaa kertomatonta...
- 1.10.2012 Susanna -
"Korppi ja ratsastaja"
Kuunkajo paljastaa uljaan siluetin kalpeaa pintaansa vasten.
Hallava hevonen, selässään ratsastaja metsälammen rannalla
korskuen lyö kavioita routaiseen maahan,
odottaen kiivaasti jotain.
Vaitonainen mies istuu hiljaa satulassaan.
Usva laskeutuu olkapäille vahvoille kuin hopeinen viitta.
Musta lintu rikkoo hiljaisuuden.
Se vavahduttaa hevosta ja heijastuu kuutamo sen silmistä.
Metsälampi alkaa jäätyä ja taas on hiljaista.
Hän ei saapunut kohtaamispaikkaan, niin luulee,
mutta pinnan alla vajoaa kalpeat kasvot,
veden viemät.
Etkä koskaan saa tietää
kuinka paljon kaipausta jää lammen syleilyyn.
"Kunpa olisit tullut hetkeä aiemmin", laulaa korppi rantakivellä...
- 28.10.2012 Susanna -
Sielukas postaus.. Kortti on tosi mielenkiintoinen ja täynnä kauniita yksityiskohtiaja runot täydentää korttia kuin olisi tehty tälle kortille :) Elämään kuuluu kaikki värisävyt ja synkkäkin voi olla omalla tavallaan kaunista!
VastaaPoistaEi hyvää päivää.... siis nuo runot ovat todella hyviä ja kun aloittaa lukemaan ei pysy lopettamaan, oikeesti....
VastaaPoistaNuo runot alkavat elämään, kiitos kun jaoit nämä meille.
Ihana sinä Runotyttö! Varaan kortit sinulle.Katselen vaihtareita myöhemmin.
VastaaPoistaIhana ja mystinen runosi - samoin Ainon kortti. Että osaavatkin olla upeita molemmat. Ihanaa viikonloppua.
VastaaPoista